Kiva kiva .. Mun pari kaverii eros niinku ne oli yhdes... Nyt tunne ihunasti syylisyyttä siihen koska mähän tykkään siitä toisesta ... Joo enpä taija jatkaa ja muistella tota .. Mutta jooo asd heart broken, en tiedä mitä tehdä enään elämässä, tekis vaa pum ja siin olis ollu elämä, tai meen vaa lisää pilaamaan elämää tuonne Tampereelle nuorison pimeeluolaan .. suoraan sanottuna kännää ja vetää huumeit, tällänen 13 v likka.. ( Ei nyt ihan mutta elokuus kyl täytän) Siel on nuorin 13-vuotias ... No jaa silti ihnsama, vaikka menisinki samalla siihen yhen illan seuraan, tiiätte kai mitä tarkotan ... Mut asd mua ei voi enään korjata, oon liian rikki ehjättäväks, sydäntä särkee, tuntuu kuin se olis täynnä teräviä puukkoja ja nuppineuloja piikkilangan joukussa... Tekis mieli vain itkeä vaikka sekin sattuu, hengittäminen sattuu, kaikki sattuu ...Mitä järkee on elää jos sattuu liikaa? Eikö vois vaa päästää kivusta pois? MIKS? Pitääks noitten vituttavien aikuisten luulla että jotkut PILLERIT auttaa tähän särkyyn ja kipuun mitä tunnetaan?? Tai että joku vitun osasto auttais? Asd , mä en pysty puhumaan kenellekkään mun tunteista, pelkään että mulle huudetaan ja raivotaan ja aletaan vihaamaan ja tollasta paskaa, pelkään että ne alkaa syrjimään mua ja inhoomaan mua. Mä en oikein enään tiedä mitä mä tekisin ku ajattelen koko ajan että kaikki ystävät/kaverit naurais mulle ja pilkkais ja dissais mua selän takana, välillä jopa en näe auringonvaloakaan kun aurinko paistaa, oonko mä vajonnu jo liian alas? Pääse mä en kuopasta syvästä, sinne se haihtuu muistot hyvästä. Muka maailma alkoi jyvästä.. mutta se jyväkin alkoi olla pahasta ... joo sori oli pakko >_> Mä en pääse tästä kuopasta enään pois jota vois rotkoks sanoa.. se syvenee joka sekuntti ja syvenee ja syvenee ... En mä voi päästä sieltä enään pois, tää kipukin kovenee minuutti vauhdilla .. tai sekuntti tai aika nopeasti, en enään tiedä .. Olen musta sisältä mutta koitan vielä viimeisillä voimilla hymyillä kaikille ja peittää tämän kivun joka tulee sisältä .. Esitän ilosta, enkä ole mikään masis... Mä en haluu muiden olevan huolissaan musta, vaikka tuskin ne onkaan... Välillä tunnen että ne ystävät ei ookkaan mulle oikeita ystäviä, että mulla ei olis muuta kuin ystävänä .. kipu, tuska ja suru. Asd mä en kestä vaan enään... itkettää, ahdistaa, masentaa, sattuu, enkö vois vaan lopettaa tämän kivun?
Pieni lintu oksalle lensi, sieltä se sitten taivaalle lensi.
Pieni se lintunen mahtoi olla mutta sisin se suuri saattoi olla.
Iloita vai surra, siinä pulmapa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti