Joo päätinpä sitten kertoa vähän menneisyydestäni ja nykyajasta ja mistä mun elämä alko ja asdfghlä. Joo älkää sit valittako on joo tylsää ja kamu ehdotti että tekisin mennesyydestä joten vähän muutin sitä siis asd että olis menneisuus, tulevaisusu ja tollee. Dodi alotan. (joo saattaa tulla tarinaks)
Joo kaikki alkoi siitä kun synnyin. Oli kesä, 26. elokuuta vuonna 1999.Minulle annettiin nimeksi Roosa(hyi) vain sen takia että minun pää muistutti paljon kilpikonnan päätä ja joka muistutti ruusua. No mä sairastuin heti vauvakuumeeseen ja jouduin olemaan sairaalassa hetken pitempään. No pian tuli sitten.. eiku ei mulla ollu kastajaisii o: no mut joo hypätään nyt ku olin yks vuotias. Tapasin mun ensimmäisen ystävän, mun lapsuuden ystävän, Julian. Me kuulemma leikittiin meijän vauvojen uima-altaalla kahestaan. Ja sit mä tapasin tai no en tuntenu sitä mutta ainakin asuin iha viereises kerrostalossa. Se oli yks Jesse, ihastuin siihen 4-5 vuotiaana ja tutustuin siihen muistaakseni 5-6 vuotiaana. Meistä tuli tosi hyviä ystäviä. Paremmat ku bestikset, nimittäin gf & bf. Joo oli tyhmää mutta, mä tapasin myös yhden Miian, se ei todellakaan ollu sillon mun ystävä vaikka niin pienenä luuli. Se ei halunnu että mulla oli muita ystäviä ja ku kerran lainasin sen nukkea niin se kerto vanhemmilleen että varastin sen ja sit ku palautin sen niin se sai mut itkemään. No mut joo ja sit tapasin yhen Ellan joka oli myös ääliö. Se syytti mua ja Miiaa kaikesta. Sit oli yks Tiia, se oli tosi kiva ja hyvä kaveri, mutta sitten mun piti olla kuitenki samanlainen ku Miia ja torjua se. Mä sain jopa Tiian itkemään ku haukuin sitä selän takana läskiks ja ku se vielä kuuli sen. No joo eskarissa mä olin koko ajan yksin koska kukaan ei ottanu mua mukaan leikkeihin koska kukaan ei halunnu mua leikkimään. Mulle se oli ihansama koska mulla oli hauskaa yksinki, esim. leikkiä käsinukeilla tai legoilla tai sit sellasella kepissä oleva pitkä naru se jota helutettiin sillee niinku joissaki balettiesityksissä niillä balleriinoilla on. No aina ku olin päässy tarhasta niin menin leikkimään kotipihalle joko Jessen ja Julian kanssa tai sitten Tiian ja Ellan kanssa. Tuosta tuli mieleen ku yks venäläinen poika muutti siihen Tiian paikalle ku Tiia muutti pois. Sen nimeä en muista mutta se oli kiva poika ja hauska vaikka en ollukaa sen kaa koskaa ulkona. Ja sit se muutti parin päivän päästä pois. Ja sit ku Ella muutti pois siihen muutti yks yli söpö poika ja sen nimi oli Emil. Sil oli semmonen musta irokeesi ja se oli syötävän söpö, mutta ei yhtä söpö ku yks tuleva luokkalainen Tommy ;) Jooo siitä kuulet myöhemmin. Mut muistan sen päivän ku minä, Emil, Jesse ja joku tyyppi oltiin rappusissa pusuhippaa, oli kiva nähä ku pojat pussas toisia. :D No kuitenkin kesti pari kuukautta niin Emilki muutti pois ja sit sain tietää että siellä asu yks mustalainen perhe ja menin tutustumaan sen lapseen joka oli muistaakseni 4- vuotias. Se oli TOSI ärsyttävä semmonen itsekäs pikku nulikka. Mut joo hyppään kouluaikaan. Mä menin ekalle luokalle. Se tuntu kivalta, sain uusia ystäviä, hyvän opettajan, ihanan luokan. Mut sit kuvioihin liitty kiusaajat. Ne aina kiusas välitunneilla. Jahtas ja haukku. Jopa koulun ulkopuolellakin. Ne vei multa aina kotityö rahat. Onneks sit muutin pois ykkösen loppuvaiheessa. Muutin Kalajoelta Virtasalmelle. Sain sielläki tosi hyviä ystäviä. Siellä mä elelin kolmos luokan loppuvaiheeseen asti ja muutin sitten Vaasaan eli tähän paikkaan missä nyt juuri elelen. Ekana päivänä menin itse tottakai kouluun koska en halunnu äidin nolaavan mua just ekana päivänä uudessa koulussa. Mä olin koulun pihalla sellasen puuritilän vieressä ja reppu pään päällä yrittäen piilottaa itteä. Sit yks lissu pissis tuli mulle juttelee, kysy kaikkee " Tuux meijän luokkaan , tohon 3a:lle? " sit kaikkee ton tyylistä, ja mä en osannu vastata niihin koska mä en uskaltanu. Mä olin ainut meijän luokkalaisista tytöistä jotka käytti verkkareita. Tapasin siellä J: in, Zesun ja Sofiin. Ne oli todella kivoja kavereita ja on yhä paitsi ei Sofii, se pikku ... en sano mikä. J tuli vaa rohkeesti mulle puhumaan mun muistaakseni ja sit mä kuljin niitten porukassa ku lissu porukka yritti saada mu niitten joukkuun mutta J ja ne sai mut niiden porukkaan. No sitten mä ja J tultiin hyviks ystäviks kesäloman aikana ja sitten oltiin hyviä ystäviä kauan kunnes Jen tuli meijän luokkaan vitosella. Mä tyhmä menin sitten yrittämään saada sen mun parhaaks ystäväks ja sitten jätin Jen-Jenin yksin, inhoan itteäni siitä vieläkin. No sit J oli yksin puol vuotta ja sit vihdoin Jen irtos musta ja meni J luo ja oli sen kaa kauan, ku ne pelas sitä Spyro peliä. No sitten mä jäin yksin, mutta ei se mua haitannu. Jos J oli ilonen niin sitten mäki olin. Niin joo siitä ku J jäi yksin. Se itki koko ajan, jopa liikkatunnillaki, muut aina meni kysymään mikä sillä oli ja että oliks sitä sattunu tai onko mulla ja sillä riitaa. Ja mä vaan siellä kylmästi torjuin sen ja en välittäny vaikka sydän huusi kivusta. No sitten se ei enää luottanu muhun varsinkaan sen jäleen ku haukuin sen lyttyyyn Transformicessa ja jätin ystävyyden pois. Ja sit kuitenki J oli niin kiltti että anto anteeks ja tolleen, en jaxa kirjottaa siitä kaikkea. No kuitenkin sen seuraksena että jätin J yksin oli että se masentu ja alko tekee jälkiä, mun takia , vain mun takia. Jos mä en olis menny Jenin kaa ja tällee nii J ei olis masentunu ja tollee, joten mä tuhosin sen elämän. Mut joo kuitenkin nyt me ollaan heikoissa väleissä koska me ei puhuta toisille paljoaakaan ja yleensä vaa facessa. No tällästä, kiitos jos jaksoit lukea tämän loppuun.
Minun oma tilani nykyaikana: Masentunut, itsetuhoinen, syyllinen J:n masennukseen, paska ystävä ja muuta saatte tietää blogista jos luette ^-^
♥: llä R I P
# When i say " I cry there " then I really smile here hiding pain, when I say " I smile here" then I really smile and hiding pain. #
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti